Syöpäpotilas Siiri
Wednesday, June 21, 2006
Jäin miettimään...
Jotta lääkityksellä saataisiin jatkossa pidettyä tauti kurissa, joudun syömään tyroksiinia lopun elämääni niin paljon, että TSH pysyy "mittaamattomissa". Käytännössä siis elimistössäni on melkeinpä liikatoimintatila. Täytyy etsiä vastaus siihen, aiheuttaako liikatoiminta Basedowin tautia... Kukapa tahtoisi silmien pullistelevan päästä...
Olo kohenee
Tänään oli ensimmäinen päivä kun sain ottaa oikean määrän (lue: sen mitä jatkossakin otan) tyroksiinia. Olo on oikeastaan jo eilen ollut parempi kuin töistä pois jäädessäni. Elämä tuntuu taas voittavan, pikkuhiljaa :) Tänään on ollut tunne, että masennuksestakin pääsee ylöspäin.
Pahimpina päivinä olin niin väsynyt, etten jaksanut yhtään mitään, hyvä kun sängystä ylös pääsi. Se masensi todella. Kuvittelin, että tähän kuolen.
Kenellekään en tahdo sellaista tunnetta. Voin kuvitella että on paljon ihmisiä, joille arkipäivä on juuri tuollaista. Minulle riitti tämä kuukausi, kiitos. Rakastan elämää.
Tuesday, June 13, 2006
Päivä 44, tiistai 13.6
Ei pahoinvointia, pientä päänsärkyä vain.
Heti aamulla herättyäni otin puolikkaan tyroksiinini :)
Kiire kiire kiire.... mitä pikemmin ottaa, sitä pikemmin se vaikuttaa ja sitä pikemmin olen kunnossa :) Väsy on kyllä tänäänkin ollut, en ole jaksanut tehdä mitään aioituista hommista :(
harmillista mutta jouduin perumaan huomisen pallopelivuoron, pelikaverit toinen kipeänä ja toinen kiireessä. kotona siis menee sekin päivä :( kohta tässä alkaa tulla mökkihöperöksi...
Monday, June 12, 2006
Kolme neljästä suomalaisesta pitää syöpää pelottavana sairautena
syöpäjärjestöjen tiedote
"Vain kuusi prosenttia suomalaisista ei pidä syöpää lainkaan pelottavana",
ketä he ovat???? ilmoittautukaa!!!
No, itse sairastaneena minusta on kummallista kuinka joku ei pidä sairautta lainkaan pelottavana. Omasta diagnoosista kuultuani ensimmäinen ajatus oli pelko, mitä kerkiän tekemään ennen kuolemaa ja kuinka pian se tulee yms yms.
Päivä 43, maanantai 12.6
Aamusta lääkäriin ja kun ylilääkäri hymyillen kutsuu luokseen ja aloittaa "minulla on hyviä uutisia", mitäpä siinä sitten!!!!! Kuvassa ei näkynyt kertymiä! Kuulemma radiojodilla on tehty nyt se mitä sillä on pystytty, jatkossa sitä ei ainakaan enää käytetä. Lääkeannos pitää vaan saada kohdalleen, se on se millä pystytään jatkossa tautia pitämään "kurissa", joten seuraava kontrolli onkin jo syksyllä.
Sain aikataulun, jolla aloittaa lääkitys, ensin ½tbl päivässä kolme päivää, sitten 1tbl päivässä kolme päivää, 1½tbl päivässä kolme päivää ja lopuksi ollaankin sitten siinä 2tbl päivässä kuten aiottua.
Sairaslomaa vielä kolme viikkoa, katsotaan koska alan olla työkunnossa.
toim.huom. otin ensimmäisen tyroksiinin puolikkaan jo sairaalan parkkipaikalla :)
toim.huom. tänään sain kuulla että minun seuraani kaivataan työpaikalla...awww :) lisäksi sain halauksen onnitteluksi siitä, että olen kunnossa :) (tippa tulee linssiin)
toim.huom. puhuin varmasti yli puolet päivästä puhelimessa, niin lähisukua kuin työkavereita ja kavereitakin oli linjoilla.
Päivät 41-42, lauantai 10.6 ja sunnuntai 11.6
la
Parempi päivä, vaikka pahoinvointitabletin ja migreenilääkkeen otinkin. Pääsimme käymään asioilla yhdessä, mutta kotiin päästyä olin taas älyttömän väsynyt. Ei puhettakaan iltamenoista.
su
pahoinvointia, mutta sain aikaiseksi sentään jotain pihalla ja talossakin, illalla oli todella kova väsy.
odotus seuraavaa päivää varten oli jo kova.
Friday, June 09, 2006
Päivä 40, perjantai 9.6
Torstai-iltana taas kerran päätä särki ja huono olo iski.
Tänään aamu ei alkanut yhtään paremmin, kuvaukseen piti mennä heti aamusta tyhjin vatsoin, mutta voin pahoin aamulla ja päätä särki, niin aamupalaksi otin pari kipulääkettä ja pahoinvointitabletin veden kera.
Onneksi minulla oli oma kuljettaja sairaalaan, labrassa piti olla jo ennen kahdeksaa. Isotooppiväen pyynnöstä menin labraan ajoissa, mutta labrahenkilökuntaa ei kiinnostanut isotooppiosaston kiireet ja pääsin näytteenottohuoneeseen vasta minulle varatun ajan jälkeen. Nopeammin olisin päässyt jos olisin ottanut vuoronumeron.
Isotooppiosastolle kipin kapin ja siellä olikin henkilökunta jo odottamassa.
Laksatiiveilla ei ollut enää vaikutusta perjantaiaamulle ja yritin juuri ennen kuvausta käydä vielä vessassa, huonolla menestyksellä. Kysyin hoitajalta, onko väliä, niin meinasi että kyllä se suolisto pitäisi näkyä hieman eri tavalla kuvassa kuin itse kertymä.
Hameen jouduin ottamaan pois, koska oli metallinappi, mutta sain peiton jalkojen päälle ettei tullut kylmä. Hupparin sain pitää. Huone, jossa magneettikuvauslaite on, on todella viileä tila.
Kävin makaamaan laitteeseen, minua oiottiin hyvään asentoon, kädet tuettiin vatsan päälle yhdistettävällä tarranauhasysteemillä ja kuvauslevy lähti liikkeelle. Ensin kuvattiin päältä ja puoli tuntia myöhemmin levy käännettiin alapuolelle.
Kuvauksen loppupuolella olikin pitelemistä, aloin voida pahoin ja loppuaika meni happea ottaessa, ettei tulisi oksennettua kesken kuvauksen. Kun kuvaus oli ohi ja nousin laitteesta, pyörrytti aika lailla ja hoitaja käski istumaan hetkeksi.
Puhuttiin hetki ja kysyin onko lausuja paikalla tänään, johon hoitaja että on ja mutisi ettei kuvassa paljon taustasäteilyä ihmeellisempää näkynyt. Jäi hyvä mieli...
Kuljettajan odottaessa olin paikallani kuitenkin vain hetken ja totesin, että kyllä tämä tästä. Käytävän seiniin tukien lähdin sitten kohtauspaikalle, jossa kuljettaja olikin jo kauhean huolissaan, aikataulu oli mennyt vähän pieleen eikä hän tiennyt missä päin taloa olin.
Sieltä kotiin ja sitten olinkin illan tutilallaa, ei päästy kaupoille mihin oli tarkoitus ollut mennä, mutta puoliso lähti sitten illaksi asioille.
Thursday, June 08, 2006
Päivä 39, torstai 8.6
Päivät ovat menneet yllättävän nopeasti, vaikka suurimman osan ajasta olen ollut kotona huonossa kunnossa. En ole päässyt viemään juuri yhtään projektia eteenpäin, joita olin ajatellut rustaavani "lomalla". Oikeastaan tuntuu, että aikaa on jäljellä niin vähän, että ihmettelen mihin se aika on mennyt, enhän ole tehnyt mitään.
Tänä aamuna otin laksatiivit jo neljän aikaan ja menin takaisin nukkumaan. Kun heräsin hieman ennen yhdeksää, oli varsin huono olo ja vatsaan sattui jo. Sormia edelleen turvottaa.
Tänään menen iltapäivällä sinne kampaajalle, jonka jo kerran olen unohtanut...
keskiviikosta vielä
Olin tiistaina ottamatta unilääketta, joten aamulla keskiviikkona on pirteä kuin mikäkin ja harmittelin että peruin pallopelin. Väsy iski vasta illalla. Mutta sen sijaan, no, laksatiivit tietysti ottivat osansa =D niiden takia oli hyvä etten pelannut.
Kävin työpaikalla asioimassa ja tapaamassa mukavimmat ihmiset ja sitten treffaamassa äitiäni pikaisesti. Siellä ollessani alkoi päätä taas jomottaa ja huono olokin iski. Migreenilääke oli ainoa särkyyn mitä minulla oli mukana ja sain siitä avun.
Keskiviikkoaamuna jouduin myös soittamaan paikalliseen kampaamoon ja pahoittelemaan kovasti, että olin unohtanut tiistai-iltapäivän kampaamoaikani... :(
Wednesday, June 07, 2006
Päivä 38, keskiviikko 7.6. (ja vähän tiistaistakin)
Eilen oli hankalaa ajaa autolla, mutta siitä huolimatta yritän tänään päästä liikkeelle. Eilen kävi pikaisesti teellä työtoverini, joka piristi päivääni kovasti vaikkei kauaa voinutkaan rupatella. Sen jälkeen alkoikin taas päänsärky, joka onneksi hellitti parilla kovalla kipulääkkeellä. Sitten olinkin pöhnässä loppuillan. En ottanut unilääkettä ja sain kuitenkin nukuttua, enkä nyt aamulla ole lainkaan niin huonossa jamassa kuin monena muuna aamuna. Harmittaakin, että tuli peruttua pallopelivuoro.
Aamulla otin ohjeen mukaisesti kolme tablettia laksatiivia, odotellen nyt vaan että milloin alkaa vaikutus... huomenna pitäisi myös ottaa.
Vettä tuli juotua aika reilusti eilen ja sitä linjaa pitäisi jaksaa jatkaa vielä jonkin aikaa.
Tuesday, June 06, 2006
Säteilevämpänä kuin koskaan
No niin, radiojodi nielty. Isotooppiosaston hoitaja avasi pienen pilleripurkin ja tunki pitkän "pillin" purkkiin, käänsi ja voilá, kapseli oli pillissä eikä siihen tarvinnut koskea, kunhan vaan veti kitusiinsa ja oli tyytyväinen. Sitten odotellaan pari tuntia että saan juoda ja syödä taas.
Potilaalle annettu radiolääke I-131
Radiolääkkeen aktiivisuus 195 MBq tai 5,3 mCi.
37. päivä, tiistai 6.6.
Henkisesti varmaan raskain päivä tähän asti, teen juuri lähtöä radiojodin luokse. Käsiin sattuu, särkeneet jo eilisestä asti. Aja siinä sitten sairaalaan. En saa syödä enkä juoda 2h ennen ja jälkeen radiojodikapselin. Sen lisäksi seuraavat muutama päivä pitäisi juoda enemmän nesteitä.
Toivottavasti kukaan ei ole kämmännyt ja kapseli on oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
3pv gammakuvaukseen.
Monday, June 05, 2006
päivät 33-36
33.päivä eli perjantai 2.6
Kävin sitten vihdoin hakemassa sen uudemman reseptin ja tarvettakin oli.
Lähdimme puolison ja ystävien kanssa käymään pääkaupungissa syömässä ja elokuvissa, oli mukavaa vaihtelua, varsinkin kun jaksoin leffankin hyvän ruuan päälle nukahtamatta ;-)
34.päivä, lauantai 3.6
Lauantaiaamuna tuntui taas lohduttomalta ja olin erittäin haluton ottamaan ketään vastaan. Olo kuitenkin koheni ja vieraita kävi useampia, kaksi jäi yöksikin. Oli todella mukavaa (vaikka pahoinvointitabut olivatkin tarpeen) ja illalla väsytti kovasti. Nukkumaanmeno ei ollutkaan helppoa, vaan pyörin neljättä tuntia ympäri sänkyä sydämentykytyksen takia. Puoli neljä sain tarpeekseni ja kömmin ottamaan unilääkkeen.
35.päivä, sunnuntai 4.6
Unilääkkeen ja liian vähän unen takia olinkin aika kohmeessa koko sunnuntain (siten jouduin perumaan kokopäivämenon, jota olin odottanut), mutta koska olimme koko päivän pihahommissa, niin en kerennyt pysähtyä lepäämään kun vasta illalla. Väsy tuli, mutta otin unilääkkeen, koska en halunnut toistaa edellisyön tykytyskokemusta. Siltä nimittäin tuntui, että sama olisi toistunut.
36.päivä, maanantai 5.6
Yöllä heräsin ottamaan särkylääkkeen, aamu alkoi perinteisesti, pahoinvointitabulla ja lisää särkylääkettä. Päivällä ruuan kanssa lisää särkylääkettä ja kohta taas täytynee ottaa ylläpitoannos. Eilinen out of body -kokemus toistuu.
Huomenna ohjelmassa säteilyä, toivottavasti radiojodi on tilattu.... ja toimitettukin ajoissa.
4pv gammakuvaukseen. Hallelujaa....kyllä se tästä.
Thursday, June 01, 2006
päivät 31-32
Eilen jaksoin sentään käydä pelaamassa pallopeliä, edellisviikolla oli menestys hieman huonompi. Sieltä kotiin tullessa alkoi kyllä päätä taas jomottaa ja tänään onkin taas särkypäivä, kokeilin ottaa yöksi vahvempaa lääkettä ja nyt aamulla koitin taas sitä miedompaa, autoilemaankin pitäisi lähteä. Vaan jäänee haaveeksi, olo ei ole mitenkään hääppöinen.
Sain eilen uuden reseptin, mutten saanut haettua sitä ja nyt pähkin, että olisi pitänyt hakea, kun sille olisi ollut tarvetta.
Kävin eilen myös töissä viemässä ensimmäisen sairaslomatodistuksen, samalla sain tietää, ettei tilanne töissä ole kaunis. Yhdeltä kuoli perheenjäsen ja toinen on kuumeessa kotona, joten meistä kolmesta kukaan ei ole ainakaan tänään töissä. Miten lie selviävät. Eikä väliksi.
Eilen juttelin puhelimessa ystäväni kanssa, joka oli kuullut puolisoltani olostani. Oli helpompi puhua kun toinen jo tiesi miten voin.
Tänään olin aikeissa ryhtyä maalaushommiin ja sen sellaista pientä kivaa, katsotaan pääsenkö pihalle asti!
8 päivää gammakuvaukseen...
