Syöpäpotilas Siiri
Tuesday, May 30, 2006
päivät 28-30
Sunnuntaina oli helpohko päivä, mitä nyt ihan hitusen jomotti. Olen onneksi keksinyt yhden vanhoista lääkkeistä, jolla on vaikutusta särkyyn.
Maanantai meni myös kohtuuhelposti, kauheasti väsytti tehtyäni vain pieniä askareita. Asioilla käytyäni olin aivan loppu, vaikka normaalisti ei olisi sellaisesta "kuormasta" mitään ongelmia.
Tänään on ollut myös mukavampi päivä, jomotusta on ollut jonkin verran, mutta olen koittanut unohtaa sen keskittymällä pihan- ja kodinhoidollisiin asioihin. Hyvällä menestyksellä.
Silti tunnen erakoituvani, kun ei tee mieli soittaa kenellekään. Kaikki kuitenkin kysyvät miten voin enkä oikein viitsisi kertoa kaikille kuinka kurjaa välillä on. Huomasin sen eilen, kun juttelin työkaverin kanssa, juttu tyrehtyi kun sitten vastasin siihen kuuluisaan kysymykseen. Mutisin sitä sitten itsekseni eilen illalla, että pitäisikö alkaa vastata "googleta kilpirauhasen vajaatoiminta ja kun löytyy kohta 'oireet', niin You name it, I've got it" ja siirtyä toiseen aiheeseen.
Eikä oikein voi sopia menoja kenenkään kanssa kun ei tiedä onko edes ajokunnossa tuolloin.
Melkeinpä siis omassa ylhäisessä yksinäisyydessä saa olla. Menisipä jo ohi tämä.
10 päivää gammakuvaukseen...
Saturday, May 27, 2006
26. ja 27. päivä
Eilen aamulla pahoinvoituani oudon väristä tavaraa, jouduin miettimään lääkkeitä uudelleen. Vielä kun eiliseen kaameaan jomotukseen ei auttanut lääkärin kevyempi vaihtoehto eikä sitten myöhemmin ottamani "kovaan kipuun"-lääkekään, päädyin ottamaan migreenitäsmälääkkeen ja relaksantin. Asioilla käydessä huomasin, että olo alkoi vihdoin hieman parantua ja illalla nukkumaan mennessä otin vielä toisen relaksantin. Jo illalla kotiin tultua olo oli -voisiko sanoa- mahtava, kolme päivää taas putkeen päänsärkyä ynnä muuta ja vihdoin elämä taas pilkisti!! Naureskelin tv-mainoksille, joissa formulakuski ajaa varikolle valittamaan päänsärkyä ja ottaa minkälie jauhepanadolin ja juoksee taas iloisena jatkamaan kisaa. Toisessa otetaan aspiriinia ja matka jatkuu. Pyh. Te ette tiedä mitään päänsärystä.
Tänä aamuna herään pirteänä vailla päänsärkyä, pahoinvointia tai muutakaan oiretta! Elämä on taas hetken mukavaa, valitettavasti kunnes oireet taas ilmaantuvat...
Muistan hyvin kun ensimmäisen kerran luin Selviytyjän Matkaoppaan (pdf), kuinka ihanaa oli katsella Bosse Österbergin Toivo-kuvia ja kuinka hyvin se oleellinen lause jäi mieleeni elämään: "Syöpä on ohi aina hetkeksi kerrallaan". Sen mukaan olen koittanut elää viimeiset viisi vuotta, välillä on huonompia päiviä, mutta onneksi enemmän viiteen vuoteen mahtuu niitä parempia, kiitos läheisten ihmisten ja uusien tuttavuuksienkin.
Thursday, May 25, 2006
25. päivä
Vanhoja päiväkirjamerkintöjä lukiessani en muistanut tilaa, johon tänään jouduin.
Olin lähdössä aamulla päänsäryn ja pahanolon saattelemana autolla pitkälle ajomatkalle, jonka alkutaipaleella jo huomasin olon huononevan. Ajoin vartin verran vain todetakseni kotiinkääntymispakon ja ajoin vartin verran itkien takaisin kotipihaan. Jätin moikkaamatta naapureita ja autosta kamat kasattuani ryntäsin sisään, heitin tavarat lattialle ja haparoin keittiössä talouspaperirullalle. Itkin puoli tuntia ja kiitin onneani, että puolisoni oli kotona lohduttamassa. Jumalaton päänsärky on siten seurannut tätäkin päivääni. Uni on vienyt onneksi suuren osan tunneista kotiintulon jälkeen. Harmi, että puoliso onkin ollut aamun jälkeen koko päivän poissa :(
Moody Bluesin Melancholy Man sopii juuri tähän tunnelmaan, pahin masennus alkaa tästä päivästä... Aamulla jo manasin, etten tahdo ryhtyä tähän ja mietin mielessäni, että tyroksiinipurkki on keittiössä, äkkiäkös tästä taas palataan elävien kirjoihin. Puoliso sai taas jalat maan tasalle. Eihän tässä ole enää kuin ¤#&?!%¤"?!% neljä viikkoa kun ELÄMÄ TAAS ALKAA!
awww.... I'm in need of cute little piggies and doggies....oh well, puoliso tulee kohta kotiin silittämään päätä :)
Wednesday, May 24, 2006
24. päivä
Maanantaista keskiviikkoon olen herännyt pahoinvointiin, maanantaina iski taas päänsärky ja pakotti hakemaan tehokkaampia lääkkeitä kuin burana. Tänään päänsärky alkoi aamulla pahoinvoinnin kera. Happyhappyjoyjoy...
Friday, May 19, 2006
19. päivän jupinaa
Tässä on tullut todettua, että jos Äiti Maa saisi tahtonsa aina eikä ihmisillä olisi sanottavaa siihen, olisin jo varmasti mullan alla tai ainakin kovaa vauhtia sinne menossa. Olen siis ihmiskunnan luonnonlakien mukaan heikko yksilö. Siis niitä heikkoja yksilöitä jotka nykyistä lääketiedettä edeltävässä maailmassa olisi kuihtunut pois.
Vaan nyt olen täällä kohta viisi vuotta syöpädiagnoosin jälkeen enkä ole toistaiseksi saanut jälkikasvua. Mutta onko minun edes tarkoitus saada sellaista, kun kuulun heikkoon kantaan?
19. päivä
Siirin elämässä on nyt alkanut tyroksiinitauon aikainen sairaspoissaolo työmaailmasta.
Kiitosta ei saanut, vaikka oli töissä taas kerran pidempään kuin olisi tarvinnut. Tyhmä mikä tyhmä kun viitsii katsoa sen perään ettei kaikki kaadu niskaan sillä välin kun Siiri on kotona lepäilemässä. Soitin tänään ja informoin onkologian osastoa poissaolostani.
Väsymys on kuitenkin päällimmäisenä, yritin olla pirteä eilen töissä kun tiesin etten tule enää tänään. Viikonloppuna pitäisi viihdyttää vieraita, vuosi vierähti taas lisää ja kuoharia kai lienee tarjolla.
Ikävä tulee muutamaa työyhteisön jäsentä, etenkin yhtä jonka kanssa kävin sydäntä hieman raapaisevan keskustelun aiheesta, josta on vaikea puhua ja jota juuri nyt en haluaisi ajatellakaan, jos vaikka vuoteen.. No, elämä on.
Lienee aika ryhtyä tuumasta toimeen, jotta on jotain mitä tarjotakin vieraille.
Friday, May 12, 2006
12. päivä
Ilman tyroksiinia, mutta Liothyronin kanssa. Päänsärky alkoi 11.päivänä ja jatkuu tänään. Aamulla voin pahoin, mutta päätin lähteä töihin, jään sitten kerralla pois kun sen aika on.
toimitus huomauttaa että päänsärky jatkui päivät 11.-13. Just great.
Friday, May 05, 2006
5. päivä
Maanantaina aloitin Thyroxin-tauon, tietäen vallan hyvin mitä se käytännössä tarkoittaa. Tällä kertaa kuitenkin jotain on toisin, nyt sain Liothyron-korvauslääkettä ensimmäiseksi kahdeksi viikoksi. Nyt sitä ollaankin odoteltu, mitä tuleman pitää. Kuulostelen oloa koko ajan. Tänään huomasin että sormeni turpoavat kummallisesti.
Siiri odottaa kauhulla miten tämä taas etenee...
